Let´s Play Business
Helsingin kaupunginteatterissa 2025
Työpäiväkirja-koonti
Let´s Play Business sai ensi-iltansa 30.8.2025 Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.
Esityksen valmistamisen tahdista kertonee se että tällä kertaa jäi työpäiväkirja kirjoittamatta, osin myös koska päätin liikkua työmatkat pyörällä. Kokoan kuitenkin tähän näytelmän äänellisen valmistamisen vaiheet yhteen, sillä itselleni muiden työprosesseista lukeminen on avartavaa ja antoisaa.
Täältä löydät esityksestä ääninäytteitä.
Juha Jokelan käsikirjoittama ja ohjaama LPB sijoittuu yritys- ja teatterimaailmaan. Näytelmän kaksi päällekäistä tarinaa vuorottelevat, osa ajasta ollaan teatterissa esittämässä näytelmää vierailevan teatteriseurueen ja sen taiteellisen johtajan toimesta, loput ajasta etenee sisätarina, jossa HX-nimisen yrityksen työntekijä Ressu yrittää tuoda yhteisön käsiteltäväksi eläköityneen patriarkan aikana tapahtunutta epäasiallista johtamiskulttuuria. Esitys käsittelee johtajuuden teemaa usealta eri kantilta komedian tyylilajissa.
Yhteistyö Juhan kanssa lähti liikkeelle käsikirjoituksen lisäksi demoäänitteestä jolle Juha oli näytellyt ja demo-äänisuunnittellut koko näytelmän. Tuollaisen lauseen kohdalla muutamilta äänikollegoilta saattaa tulla kahvit nenästä, mutta itselleni tämä oli kiva väylä päästä sisään tekstin maailmaan. Koska emme olleet Juhan kanssa entuudestaan tuttuja, demosta oli helppo tulkita millaista tunnelmaa ohjaaja kuhunkin kohtaan voisi ajatella. Nappasin demosta myös näytelmän musiikillisen teeman Juhan referenssinä käyttämän biisin myötä.
Työtapana demot toimivat minulle hyvin, toimin suunnittelijana parhaiten yhteistyössä niin että nappaan kiinni jonkun ilmaan heittämistä ilmiöistä ja ajatuksista. Ja Juhan ei onneksi ollut vaikea luopua kohtausten alla olevista tunnelmapohjista.
LPB:tä edelsi omassa työskentelyssäni joitain vuosia kestänyt ammatillinen kriisi, jossa tuntui että olin ajatutunut vähän umpikujaan. Olin aina pitänyt periaatteenani sitä, että iso osa tonaalisista äänistä rakennettaisiin ns. alusta jotta äänen alkuperä olisi mahdollisimman vahvasti aiheeseen liittyvä. Työtapana se on melko hidas ja pitemmän päälle alkoi käydä tylsäksi. Lisäksi käytin DAW:ejani melko rajoitetusti niiden musiikillisten ominaisuuksien osalta.
Viime talvena löin päätä seinään Logicin kanssa (ei varsinaisesti ole loppunut, terveisin vain “save as” -nappulalle, joka hukkaa fileet), ja se laajensi musiikillisten instrumenttien valikoimaa niin, että lopulta päätin tehdä Ableton Liven puolelle itselleni taloudellisesti suuren hankinnan plugaripaketin muodossa.
Tästä seurasi mielenkiintoisia aikoja, jossa materiaalia pystyi vähintään demoamaan ajatuksesta toteutukseen melko vähällä vaivalla, ja toisaalta itselleni kovin oleellinen sattuman kautta työskentely sai uusia polkuja. Tietysti koska jotain pitää aina pelätä, niin sitä että plugarimaailmassa sekoilu kuuluisi lopputuloksessa tiettynä geneerisyytenä. Jos jonkun asian luominen on vaivatonta, onko se huijausta tai laiskaa?
Lähes kolmen tunnin näytelmän suunnittelu isolle näyttämölle ei toki ole ihan vaivatonta, oli plugarit kuinka hyviä vain, että se murhe kyllä karisi matkan varrella.
Näytelmän ennakkosuunnittelukauteen kuului itselleni uusi 3D-studiossa työskentely. Koska suurella näyttämöllä on sekä pyörivä pyörö että rengas, niiden käyttöä ennakoidaan tekemällä näytelmästä animaatioita joissa kohtaukset ja lavastukset vaihtuvat, ja tilanteet toimitetaan koodattavaksi näyttämön operaattoreille. Varsinkin 1. näytöksen osalta, joka suunniteltiin kokonaan keväällä, tämä nopeutti myös omaa työtäni sillä sain suunnilleen-aikoja vaihtojen kestolle.
Harjoitukset alkoivat keväällä Elsassa ja näyttämölle siirtyminen ja ensimmäinen läpimeno sujuivat stressaavissa tunnelmissa sillä nappasin kevään viimeisen flunssaviruksen. Sen päätteeksi tuli korvatulehdus ja tinnitus. Kävin läpi lääkäreitä vain todetakseni että tinnitukseen ja mahdolliseen kuulonalenemaan ei ole juuri olemassa hoitokeinoja, söin kuitenkin antibiootit ja kortisonit ihan kaiken varalta. Kuulo onneksi palautui (ennemminkin ajan kuin lääkkeiden ansiosta), tinnitus kuuluu enää lähinnä nukkumaan mennessä ja herätessä, ja sekin korkealta. Viikon verran ehdin kuitenkin pelätä että tähänkö juttu jää. Mitä tekee puolikuurolla äänisuunnittelijalla?
Muistakaa tyypit suojata kuulonne, arvokas on se, ja toki toisille se oleellisin ammatillinen työkalu.
Laskin kohtausten määrästä että kesällä ehtisin olla noin viikon verran lomalla jos painaisin kohtauksen/vaihdon per päivä perhelomailun yhteydessä. Lomaa tuli ehkä viikko enemmän ja jumitin ensimmäisessä näytöksessä vähän turhan kauan, mutta omasta työskentelystä tuli lopulta parasta fiilistelyä pitkään aikaan. Erityisesti sen viikon aikana kun muu perhe mökkeili ja sain painaa töitä 15 tuntia päivässä uppoutuen täysin sisältöön.
Syksyllä painettiin sitten vähän lisää, vähintään 12 tunnin työpäiviä plus lauantaiharjoitukset.
Teatterin todellisuus on jännittävä, yksi päivä vastaa normielämän yhtä viikkoa, mutta silti aika ei tunnu koskaan riittävän. Ensimmäinen näytös vedettiin läpi vain kahden päivän muistelutreenien jälkeen ja sitten siirryttiin 2. näytöksen näyttämöpohjiin.
Lisäksi väleissä oli kuvauspäiviä, sillä esitys sisältää Timo Teräväisen videoita, ja video kulkee näytelmässä myös livenä, kertovana juonellisena elementtinä.
Tiiveimmät ja raskaimmat vaiheet sijoittuivat perinteisesti kahden viimeisen viikon varrelle kun molemmat näytökset lyötiin yhteen. Harmillisesti viimeiselle viikolle osui sekä videoäänten tuonti äänikoneelle, äänen synkkaaminen kuvaan, ääni-iskujen opettaminen operaattoreille sekä tiskin siirto yleisön tieltä. Ideaalisti kaikki nämä olisivat tapahtuneet jo hieman aikaisemmin, joka olisi antanut aikaa myös loppumiksaukselle, mutta sisältö ja harjoitukset kulkivat nyt edellä ja työpöytä oli pitkään salissa. Näissä paineissa äänitiimin joustavuus ja ammattitaito oli korvaamatonta, Samuli Peltonen ja Teppo Laitila nappasivat tosi upeasti kiinni esitysajosta. Lisäksi se, että Samuli loi äänellisiä tilanteita hyvällä näkemyksellä (puhelinsoundit, äänenmuuntimet, pienet variaatiot) osaksi äänisuunnittelua harjoituskauden aikana, oli korvaamatonta.
Kuka väitti ettei suurelle näyttämölle voi tehdä prosessissa?
Esteettinen HX-seisoskelu ei tällä kertaa kuitenkaan päätynyt lopulliseen teokseen.
Suuren näyttämön tekniikassa oli kuitenkin asia, jota en aloittaessani ymmärtänyt: siellä ei ole kaiutinmatrisointia joka olisi ns. perustilanne. Tilassa tehdään sekä musikaalia että puhenäytelmää ja äänisuunnittelijat (ymmärtääkseni melko usein talon omat tyypit) rakentavat matriisin ja reititykset omien mieltymystensä pohjalta. Itse saavuin saliin kuten kaikkiin teatteritiloihin tähänkin asti, olettaen että stagella on olemassa joitain lähtökomboja mallille “puhenäytelmä” ja luettelin mestarille millaisia miksauksellisia suuntia haluan. Vasta viimeisillä viikoilla ymmärsin mestarini lievän hämmennyksen, 140 kaiuttimen järjestelmässä tämän äärellä voi mennä hetki viiveineen kaikkineen. Puolustuksekseni on sanottava että vierailevalle suunnittelijalle voisi kuiskata etukäteen että tila ei ole helpoimmasta päästä ja presettejä ei ole, jolloin olisin älynnyt vaatia ja käyttää matriisin rakentamiseen osaltani enemmän aikaa kuuntelemalla ja vertailemalla musiikkia ja äänimatskua tilassa. Toisaalta, tilan luonteen alkaa ymmärtää aina vasta loppuvaiheessa kun miksausrumba on pahimmillaan ja ylipäänsä pääsee liikkumaan omalta tiskiltä kuuntelemaan. Tietysti myös helpottaa kun jo tietää millaista materiaalia on syntynyt.
Miksauksellisesti eteen tuli muutamia ongelmia, joita jouduttiin selvittämään ja korjailemaan. Näytelmä sisältää eri tyyppisiä auditiivisia kohtauksia joihin järjestelmän on taivuttava. Itselleni pahin pelko oli se, että esityksen äänet jäisivät liian hiljaisiksi (näinkin on käynyt) ja se vaikuttaa olennaisesti myös omaan kokonaistyytyväisyyteen. Sain myös pari slaagia yleisön saavuttua sillä istumapaikkani olivat reunoissa salin katosten alla. Suuren näyttämön arkkitehtuurista johtuen salin kuulokuvat voivat vaihdella jonkun verran ja sivuja täytyy tällä kokemuksella tukea voimakkaasti surroundista niin ääni-musapohjien kuin langattomien mikkien osalta.
Lisäksi vaikka saimme paikalle harjoitusyleisöä ainakin viikon verran, ne mokomat eivät täyttäneet koko salia parvineen, vaan tämä tapahtui vasta ennakoissa. Viimeisen miksauksen korjauksineen luovutin ensi-iltaa edeltävänä iltana vähän ennen hälyjen päälle menoa.
Minulle on edelleen mysteeri miten 3D-studion loputtomien pyöritysten jälkeen Juhan, Antti Mattilan, Toni Haarasen, Timo Teräväisen ja Valtteri Raekallion päät pystyivät hahmottamaan sermeistä, sälekaihtimista ja videoscreeneistä koostuvaa lavastusta niin että se pyörii, toimii, tanssii ja esiintyy ihmistensä kera lopputuloksessa niin uskomattoman sujuvasti. Toki, näitä hetki harjoiteltiiinkin ja taustalla on kova näyttämöporukka.
On mahdollista että muutaman kerran pääsi itseltä huomio lipsahtamaan ja midi/aikakoodi unohtumaan pois päältä kun pyörityksiä harjoiteltiin ja kaikkien näyttämöllä olevien piti roudata itsensä ja serminsä takaisin alkuun. Näin käy kun samaan aikaan editoi kovaa kyytiä toisessa ikkunassa muuta materiaalia. Qlabin remote-ominaisuus oli käytössä alusta saakka FOH:issa, mutta aina sitä unohtaa jakaa työtä.
Entä itse äänet?
Nappasin Juhan demosta Manhattan Transferin Cantaloop-kappaleen, joka on sovitus Herbie Hancockin Cantaloupe Islandista. Hancockin levyn kansiteksti sopii täydellisesti esityksen sisältöön johtajuudesta ja Cantaloupesta löytyi ihan sekopäisiä versioita jotka ruokkivat pöllöilymieltä. Kesällä jazz-klassikosta inspiroituneena päätin että tehdään koko näytelmästä Cantaloupea. Syntyi äänimaailma, joka on yritysmaailman muovisen kuvan vastapainoksi hivenen synkkä ja kummallinen (tyyleinä aina lähellä omaa sydäntä), mutta jonka harmoniat mukailevat kevyitä musiikkivalintoja. Erityisen tyytyväinen olen esityksen loppupuolen materiaaleihin, jotka syntyivät sekä vaivattomina että runsaina. Tilasin näytelmään lisäksi Juuso Voltilta sovituksen Cantaloupesta hitaana, massiivisena musiikillisena versiona. Kappale soitetaan näytelmässä kokonaisuudessaan sinisessä possujunakohtauksessa ensimmäisen näytöksen kruununa, joka avaa näytelmän katsomiselle ja kuuntelemiselle uuden tason.
Itse uskalsin puhua suuren näyttämön aiheuttamista paineista vasta ensi-iltajuhlissa. Puolen vuoden ajan joka kerran kun ripsi putosi poskelle, puhalsin sen matkaan toiveen kera että jutusta ei tulisi äänellisesti paska. Jos äänisuunnittelu epäonnistuisi täysin, sen todistaisi 900 katsojaa illassa. Kesäkuusta lähtien tuotantopaine roikkui yllä unettomuutena, yöheräämisinä ja toisteisina stressiunina.
Ihan hetkeen ei ole ollut niin kovaa euforiaa kuin viimeisen miksauksen jälkeen astuttuani ulos teatterista tuulettaen ja huutaen. Kohtuullinen tyytyväisyys omiin materiaaleihin, tunne että on tehnyt parhaansa ja yllättävästi myös kritiikeissä annetut äänisuunnittelun kiittävät maininnat ovat saaneet ensi-illan jälkeisen työttömäksi jäämisen dropin tuntumaan hieman siedettävämmältä.
Koska olen sitä mieltä että jokaisen tehdyn työn tarkoitus on myös opettaa uutta, tässä kokoelma asioita joita tässä työssä harjoittelin:
Langattomien kanssa työskentelyä, kuinka paljon leikkitilaa äänelle antaakaan hyvä puheen toisto. Miltä erilaiset mikkisijoittelut ja toiston vahvuudet kuulostavat. Miltä kuulostaa kierron rajoilla. Äänenmuokkauksen haasteet (mm. Trax ja sen jäätävä latenssi).
Qlab remote oli toki tuttu ennestään miksausvaiheesta, mutta nyt se oli käytössä koko harjoituskauden. Pääkäyttäjällä sujuva, remotena tietokoneella miksausvaiheessa ärsyttävä (toki mobiiliversiona myös).
Hetken ehdin koekäyttää Juuson antamaa Qlab-bidulea, jossa ulostuloja voi kontrolloida midi-ohjaimella.
Aikakoodin käyttö: se näyttäytyy vieläkin hieman kryptisenä, miksi 2 sec prewait? Mutta nerokasta että on keino sitoa näyttämön eri tekniikkaa yhteen synkkaan muutenkin kuin midillä, joka on iskutuksena kertaluonteinen.
HKT:n suuren näyttämön akustiset ja työkulttuurilliset erityispiirteet
Nativen plugarit, niiden toimivuus, luotettavuus, soundimaailma
Importoidun midin käyttäytyminen eri DAW:eissa
“Katalogimusiikin” tuottaminen yritysvideoiden alle, mitä se on tyylilajillisesti
Puomituksen ja elokuvakuvausten työnjako ja komentoketju
Cantaloupen rakenne, sointumaailma ja variaatiot
Työn tilaamisessa huomioonotettavia asioita
Oma työhyvinvointi, hiljaisen ajan aikatauluttaminen työpäivään (kiitos SN:n valtavan kaunis lämpiö ja maltti syödä yksin eikä sosiaalisesti)
Kiitoslistani:
Juhalle luottamuksesta, leikkikentästä ja traumanpurkukaljoilla käymisestä.
Suunnittelijoille tuesta, yhteistyöstä ja herkistä näyttämöllisistä hetkistä Toni Haaranen, Timo Teräväinen, Valtteri Raekallio, Antti Mattila, Sari Suominen, Aino Hyttinen.
Ääniryhmälle Samulille, Tepolle, Leolle ja Jaakoille nopeudesta, empatiasta, näkemyksestä ja ammattitaidosta. Myös koko talon ääniosastolle keskuisteluista ja konsultoinneista.
Näyttämöporukalle mahdollisuudesta työskennellä ja tehdä korjauksia vaikka lavalla työskenneltiin myös. Tämä ei ole kaikilla näyttämöillä itsestäänselvyys.
Talon tuotannolle jälleen kerran sujuvasta yhteistyöstä.
Kiitos Juuso Voltti, Janne Hast, Patrick Boullenger ja Pasi Huttula korvien lainasta, se oli korvaamatonta
Bonuksena näytelmän käsiohjelmassa julkaistu, aavistuksen poliittinen äänisuunnittelijan sana