19.4.2026 julkaistiin Ina Mikkolan toimittama kaksiosainen dokumentti reseptilääkeriippuvuudesta.
Olin haastateltavana omaisena nimimerkillä "Laura", sillä tuntui että tarinamme henkilöiden identiteetillä ei ollut sisällölle varsinaisesti merkitystä ja toisen ihmisen asioista puhuminen, vaikka hänen poismenonsa jälkeenkin, tuntui tosi intiimiltä.
Haastatteluun meneminen tuntui silti tärkeältä, ellei muuten niin kivunhoidon laadun parantamiseksi tietoisuutta lisäämällä. Ei ole oikea suunta että kipuklinikoita lopetetaan (Hki 2026) perustamisen sijaan. Opioidien määrääminen ilman valvontaa jättää vastuun niiden käytöstä potilaalle ja valvonnan omaisille.
Ina kokoaa niukasti mediassa käsitellyn aiheen hienosti.
Isäni Heikki sairasti paria laatua syöpää, ja kärsimys näiden hoitojen ja leikkausten takia oli valtava. Olen sitä mieltä että kivunhoito ei mennyt hänen tapauksessaan kuten piti. Korona-ajalla oli sairaanhoidossa vuonna 2020 osansa mutta osa oli huonoja hoidollisia käytänteitä palliatiiviseen hoitoon siirryttäessä.
Anna ihmiselle rajaton määrä fentanyyliä ja kipulaastareita, katso mitä tapahtuu.
Vasta myöhemmin ymmärsin että opioidien käytöstä johtuva suoliston lamaantuminen on asia jota kivunhoidossa tulisi ehkäistä ja valvoa. Isäni ei kuollut syöpään, hän kuoli nälkään. Minun isäni, vannoutunut herkkusuu ja laadukkaan ruoanlaiton puolestapuhuja!
Meidän tapauksessamme (huolimatta liian varhaisesta lopusta), perheen ja potilaan kapina kotisairaalan lääkäriä vastaan sai aikaan sen että isäni viimeiset viikot olivat kipupumpun saamisen ansiosta kuitenkin melko kirkkaat ja koimme vielä merkityksellisiä yhteisiä hetkiä.
Kivunhoidon onnistuminen onkin kohonnut omassa hoitotahdossani isoon rooliin. Valitettavasti olen todistanut myös kolikon toista puolta jolloin lääkitystä oli liian vähän:
Seurasimme mummini viimeisiä hetkiä suurissa kivuissa kun sairaalan päivystävä kipulääkäri ei koko viikonlopun aikana ehtinyt paikalle. On pitkiä tunteja on katsoa toisen kipua ennen seuraavaa helpottavaa pistosta. Kipupumpun saamisen jälkeen hän huokaisi helpotuksesta ja lipui pois.
Kuljen isältäni ja mummiltani perityissä vaatteissa ja yritän olla armollinen itselleni. Omaisten vastuu on sote-palveluiden jatkuvan alasajon myötä todennäköisesti suurempi kuin ennen, mutta ehkä kaikkea ei voi taviksilta vaatia.
Isäni poismenon jälkeen palautin apteekkiin kassillisen fentanyylisuihkeita ja kipulaastareita. On mahdollista että taloudellinen tilanteeni ei olisi näin surkea jos olisin toimittanut huumeet apteekin sijaan muille markkinoille. Mutta jonkun lapset, isät ja omaiset niitä silloinkin käyttäisivät.